Tänään päästiin vihdoin ja viimein käymään Grunewaldissa. Edestakainen matka ratikalla ja S-bahnilla kestää meiltä Grunewaldiin 1,5 tuntia. Ostin Antille isänpäivälahjaksi Berliini-kirjan, joka kertoo Berliinin eri kaupunginosista, museoista, nähtävyyksistä jne... Yhtenä matkakohteena kirjassa on juurikin Grunewald. Kirjassa oli kerrottu reitti, jota kannattaa Grunewaldissa kulkea ja reitin varrelta oli kerrottu muutamista kohteista tietoja. Päätettiin alkuun kävellä reitin mukaan ja loppumatka omaa reittiä. Alkureitti kiersi Grunewaldin katuja ja katujen varsilla olleita taloja esiteltiin kirjassa. Ainut kuva koko Grunewaldin matkalta otettiinkin eräästä talosta. Valitettavasti en saa liitettyä kuvaa tällä kertaa mukaan teknisten ongelmien takia. Talokierroksen jälkeen päästiin Grunewaldin metsään, joka ainakin omasta mielestä oli ehdottomasti reitin kohokohta. Muutkin ihmiset tykkäävät lenkkeillä Grunewaldissa, siellä oli nimittäin paljon ihmisiä ja TODELLA paljon myös koiria. Lähes jokaisella kävelijällä oli koira mukana. Ja kaikki koirat olivat jälleen vapaana. Roope käyttäytyi vapaana olevista koirista huolimatta lähes koko matkan nätisti (viimeistä koiraa lukuunottamatta!), syynä tähän oli namit, joita lykkäsin koiran suuhun todella useasti ;) Roope erottui mukavasti koirien joukosta, sillä lähes kaikki koirat olivat mustia. Roope saikin monta "kaunis"-kommenttia vastaantulijoilta. Nähtiinpä reissussa myös japaninpystykorvia ja irlanninsusikoiriakin. Kaikenkaikkiaan kävelimme noin parin tunnin ajan tuolla.
Eilen kävimme kahden Antin työkaverin kanssa syömässä. He olivat muuttaneet Saksaan Suomesta 1,5 vuotta sitten. Hyvin olivat viihtyneet, sillä takaisin Suomeen ei ollut kiirettä. Ravintolasta palasimme kotiin jälleen Dunkin' Donutsin kautta. Meitä ei luultavastikaan enää tunnisteta kun palataan Suomeen, olemme varmaan lihoneet täällä parikymmentä kiloa :D
Emilia taas ei suostu syömään juuri muuta kuin maitoa. Syynä on ylhäälle puhkeavat hampaat. Ne tuntuvat kiukuttavan muutenkin. Toivottavasti hampaat tulisivat pian, toinen on tulossa ihan muutaman päivän sisällä, mutta toisella taitaa kestää hieman pitempään.
Viime viikonloppuna tänne muutti uusi perhe Suomesta ja keskiviikkona sitten tapasimme Berliinin lapsekkaiden kanssa tämän perheen. Perheessä on 10kk ja 2v 10 kk ikäiset tytöt (Jade ja Julia). Kiva kun Emiliakin sai nyt ikäistään seuraa. Tosin tämä perheen 10 kk on hieman vikkelämpi ja reippaampi kuin meidän ujo neiti. Jade antoi Emilialle pusuja ja Emilia oli ihan ihmeissään kun toinen tulee niin lähelle (ei oikein ole tottunut samanikäiseen seuraan) :D
Ai niin, jouduttiinpa sitten paikallisen koiraihmisen kanssa sanaharkkaan. Olimme koko perhe lenkillä läheisessä puistossa kun luoksemme pelmahtaa kaksi koiraa. Yritin häätää koiria pois, koska en halunnut niitä Roopen lähelle ja mahdolliseen tappeluun (ja mitä ihmettä ne tulee häiritsemään meidän lenkkeilyä!). Omistajan ei tykännyt ollenkaan siitä, että hänen koiriaan ajetaan pois, ne kun haluavat vaan leikkiä. Ei tuntunut ymmärtävän millään, että meidän koira ei halua leikkiä hänen koiriensa kanssa. Valitti vielä lopuksi, että miksi me juoksemme siellä puistossa. Miksi ihmeessä se itse pitää koiriaan vapaana puistossa, jossa koirat eivät saa olla vapaana ja antaa niiden häiritä juoksevia ihmisiä? Kyllä multa sauhu nousi päästä tollasen koiranomistajan takia. Onneksi Suomessa ihmiset pitävät pääsääntöisesti koiransa kiinni eivätkä anna niiden tulla häiritsemään muita.
Eilen kävimme kahden Antin työkaverin kanssa syömässä. He olivat muuttaneet Saksaan Suomesta 1,5 vuotta sitten. Hyvin olivat viihtyneet, sillä takaisin Suomeen ei ollut kiirettä. Ravintolasta palasimme kotiin jälleen Dunkin' Donutsin kautta. Meitä ei luultavastikaan enää tunnisteta kun palataan Suomeen, olemme varmaan lihoneet täällä parikymmentä kiloa :D
Emilia taas ei suostu syömään juuri muuta kuin maitoa. Syynä on ylhäälle puhkeavat hampaat. Ne tuntuvat kiukuttavan muutenkin. Toivottavasti hampaat tulisivat pian, toinen on tulossa ihan muutaman päivän sisällä, mutta toisella taitaa kestää hieman pitempään.
Viime viikonloppuna tänne muutti uusi perhe Suomesta ja keskiviikkona sitten tapasimme Berliinin lapsekkaiden kanssa tämän perheen. Perheessä on 10kk ja 2v 10 kk ikäiset tytöt (Jade ja Julia). Kiva kun Emiliakin sai nyt ikäistään seuraa. Tosin tämä perheen 10 kk on hieman vikkelämpi ja reippaampi kuin meidän ujo neiti. Jade antoi Emilialle pusuja ja Emilia oli ihan ihmeissään kun toinen tulee niin lähelle (ei oikein ole tottunut samanikäiseen seuraan) :D
Ai niin, jouduttiinpa sitten paikallisen koiraihmisen kanssa sanaharkkaan. Olimme koko perhe lenkillä läheisessä puistossa kun luoksemme pelmahtaa kaksi koiraa. Yritin häätää koiria pois, koska en halunnut niitä Roopen lähelle ja mahdolliseen tappeluun (ja mitä ihmettä ne tulee häiritsemään meidän lenkkeilyä!). Omistajan ei tykännyt ollenkaan siitä, että hänen koiriaan ajetaan pois, ne kun haluavat vaan leikkiä. Ei tuntunut ymmärtävän millään, että meidän koira ei halua leikkiä hänen koiriensa kanssa. Valitti vielä lopuksi, että miksi me juoksemme siellä puistossa. Miksi ihmeessä se itse pitää koiriaan vapaana puistossa, jossa koirat eivät saa olla vapaana ja antaa niiden häiritä juoksevia ihmisiä? Kyllä multa sauhu nousi päästä tollasen koiranomistajan takia. Onneksi Suomessa ihmiset pitävät pääsääntöisesti koiransa kiinni eivätkä anna niiden tulla häiritsemään muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti